Julkaistu Jätä kommentti

Brittiläinen Etelä-Afrikan komppania

itsehallinto

heti ensimmäisen maailmansodan jälkeen painostettiin jälleen itsehallintoon, ja nimitettiin kuninkaallinen komissio pohtimaan alueen tulevaisuutta. Komission raportin seurauksena maassa järjestettiin vuonna 1922 34 000 eurooppalaisen äänestäjien kansanäänestys, jossa valittiin liittyminen Etelä-Afrikan unioniin sen viidentenä provinssina ja täysi sisäinen itsehallinto. Unionin pääministerin, kenraali Jan C. Smutsin anteliaista ehdoista huolimatta enemmistö äänesti itsehallinnon puolesta. Syyskuuta 1923 Etelä-Rhodesia liitettiin kruunuun ja siitä tuli itsehallinnollinen siirtomaa. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus säilytti ulkoasioiden valvonnan ja lopullisen veto-oikeuden afrikkalaisiin suoraan vaikuttavaan lainsäädäntöön.

sotien välinen aika oli aineellisen kehityksen aikaa, jolloin kehittyi kohtuullisen vauras talous, joka perustui kupariin, kultaan ja muihin mineraaleihin, maissiin (maissiin), tupakkaan ja Karjaan. Vuonna 1953 Etelä-Rhodesian väkiluku oli 157 000 ja vuositulot yli 28 miljoonaa puntaa.

Etelä-Rhodesian pääministerinä 20 vuotta toimineen Sir Godfrey Hugginsin (myöhemmin Lordi Malvern) politiikka oli rakentaa Rhodesin sanonnan ”kaikkien sivistyneiden ihmisten yhtäläiset oikeudet” mukainen yhteiskunta, jossa ansioiden eikä värin tulisi olla poliittisen ja taloudellisen edistyksen koetinkivi. Hänen mukaansa poliittista valtaa ei tulisi antaa afrikkalaisille ennen kuin he ovat riittävän kokeneita, jotta he osaisivat käyttää sitä yhteistyössä eurooppalaisten kanssa ja siten ylläpitää vuosien mittaan rakentunutta taloudellista kehitystä.

toinen periaate, jonka mukaan Lordi Malvern ja useimmat muut eurooppalaiset Etelä-Rhodesiassa ja Pohjois-Rhodesiassa (myöhemmin Sambiassa) olivat syvästi sitä mieltä, että nämä kaksi maata olisi yhdistettävä, sekä Keskinäisen taloudellisen hyödyn vuoksi että brittiläisen kulttuurin ja perinteiden mukaisen voimakkaan valtion perustamisen varmistamiseksi. Malvern ei onnistunut varmistamaan niiden yhdistymistä, mutta hän tuki Etelä-Rhodesian, Pohjois-Rhodesian ja Njassamaan (myöhemmin Malawi) liittoa, kun britit lopulta hyväksyivät tämän ratkaisun vuonna 1953.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.